Häätatuoinneista ja sormuksista

Asun ihmisen kanssa, joka tekee pitkiä päiviä kumihanskoissa ja pesee/desinfioi käsiään koko ajan. Tästä syystä hänen kihlasormuksensa asustaa koru...veistoksessa.





Joten sormus #2 ei tulisi kysymykseenkään. Joten toinen vaihtoehto, johon ollaan päädytty on pariskunta tatuoinnit. Tähän on montakin syytä. Mutta suurimpana varmaan, että parempi puoliskoni on tatuoija. Siis ihan kunnollinen toiminimellinen päätyökseen niitä tekevä artisti eikä kotitatskaaja. Joten 'hää'tatska tuntuu luontevalta vaihtoehdolta.

Isoin vaikeus on keksiä koko perhanan tatska. Koska meille ei tule sormitatuointia. Vaikka ne näyttävät niin suloisilta kuvissa ja symbolisoisivat sormuksia on niistä lähinnä haittaa alan ammattalaisille ja meille. Miksikö? Koska ne eivät pysy. Tatuoinnit kuluvat sitä mukaa mitä ne hankaantuvat ja ikääntyvät ja sormet? No sormet ovat lähes aina aikamoisen tekemisen keskellä. Sitä paitsi suurinosa sormitatskaideoista on käytetty jo miljoonaan kertaan haluan kuitenkin, että tulevat tatskat olisivat "meidän"juttu. Ja se päivämäärä/ikuisuus merkki ei todellakaan ole meidän juttu.

Tämä ei hyvä

 Oon heittänyt ideoita sukkanauhoista ja avain/lukko systeemeistä mutta vielä ei mikään ole oikein uponnut ideana. Mutta onhan tässä aikaa etsiä.

Kuvat tatskoista

Tämä on sinällään kiva

Toisaalta voimme keksiä niin isot ja värikkäät tatskat kuin haluamme ja kiristää sitten V:n työkavereita tekemään ne häälahjaksi :D

Haluan, että tatska on tärkeä myös itselleni ja tykkään katsella sitä. Mutta jos joskus käy niin, että eroamme, (toivottavasti emme ikinä) en halua toisen nimeä käteeni, vaan muistan suhteemme kyllä ihan jostain muustakin.

Joten ei myöskään nimiä, koska ärsyttää myös sitten selitellä omaa parisuhdettani ulkopuolisille. Se ei kuulu kenellekään muulle kenen kanssa olen yhdessä, joten en halua myöskään toitotella sitä maailmalle. Mutta nyt ajauduin taas ihan väärän aiheeseen.

Kihlasormuksemme ovat ihan valkokultaa ja suhteellisen sirot. Ja olemme päätyneet ottamaan tatskat, koska V ei voi käyttää niitä töissään. Mutta minä haluaisin toisen sormuksen. Koska pidän koruista ja vaikka en voi/muista käyttää koruja joka päivä haluaisin. Ja kihlasormusta olen oppinut pitämään koko ajan sormessani.

linkki

 Ihan sellainen pieni ja söpö vain. Mielellään ruusukultaa ja ilman mitään timantteja tai muita kauheita hörselöjä. Kuvioita saa olla mutta en ole koskaan oikein ihastunut korukiviin. Yksi parhaista kavereistani on ammatiltaan koruseppä, vaikka ei ole koskaan tehnyt päivääkään töitä alalla niin tässä vaiheessa jo alkaa mietityttämään voisikohan hän väsätä minulle jonkinlaisen sormuksen tuon toisen kaveriksi.

linkki

Toisaalta tässä vaiheessa on ihan turhaa miettiä asiaa yhtään. Mutta ainahan saa toivoa. Vai mitä?