lauantai 26. syyskuuta 2015
Päivitystä elämästä
Eli hiljaiseloa olen viettänyt tämän blogin kanssa. Tosin eipä tätä kukaan luekaan :D
Aloitin harjoittelun nyt ja marraskuussa saan paperit ja työpaikkakin on tavallaan luvattu jo harjoittelupaikasta kunhan harjoittelu menee hyvin ja itse sitä haluan. Eli ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen minulla on suunnitelma elämäni kanssa. Ja jopa suunnitelma joka on pitempikantoinen kuin vain seuraava kesä/talvi. Tämä on jännää. Onkohan näin ollut koskaan ennen?
Lisäksi valmistun alalle, jossa töitä kyllä riittää ja työpaikan/työntyylin vaihdon tulisi olla suhteellisen helppoa.
Mitäkö siis teen? Minusta tuli bussikuski, jolla on logistiikan perustutkinto, sekä ammattipätevyys myös tavarapuolelle. :D Eli vaikka rekkaa en ajakaan niin vahingossa minusta kuitenkin tavallaan tuli rekkalesbo. :'D
Tästä pääsemmekin poliitiikkaan. Miten minusta tuntuu, että poliitiikka vaikuttaa enemmän meidän elämäämme kuin kavereideni elämään? Emme voi mennä naimisiin ennen kuin nykyinen hallitus pistää läpi lakinsa, jonka se on jo tosin luvannut tehdä. Tulen työskentelemään kaupungille, joten tulevat säästöt iskevät minuun kovemmin kuin yksityiselle puolelle. Halusin kaupungille koska lomapäiviä on enemmän, vaikka palkka on pienempi kuin AKT:n sopimuksessa on määritelty. Jos ne otetaan pois, mitä järkeä on työskennellä siellä? Tuo toinen puolisko on yrittäjä, toimii toiminimellä, joten sitäkin tässä nyt jännätään, että nouseeko vai laskeeko pienyrittäjien osuus verotuotosta. Koska kaikkeahan lupaillaan mutta eipä mistään voi olla varma tämän nykyisen hallituksen kanssa. Saatana...
Aloitin harjoittelun nyt ja marraskuussa saan paperit ja työpaikkakin on tavallaan luvattu jo harjoittelupaikasta kunhan harjoittelu menee hyvin ja itse sitä haluan. Eli ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen minulla on suunnitelma elämäni kanssa. Ja jopa suunnitelma joka on pitempikantoinen kuin vain seuraava kesä/talvi. Tämä on jännää. Onkohan näin ollut koskaan ennen?
Lisäksi valmistun alalle, jossa töitä kyllä riittää ja työpaikan/työntyylin vaihdon tulisi olla suhteellisen helppoa.
Mitäkö siis teen? Minusta tuli bussikuski, jolla on logistiikan perustutkinto, sekä ammattipätevyys myös tavarapuolelle. :D Eli vaikka rekkaa en ajakaan niin vahingossa minusta kuitenkin tavallaan tuli rekkalesbo. :'D
Ai niin. Sitten muutimme kesällä. Itse muuttopäivästä mitä vähemmän muistan sitä parempi oli nimittäin niin Murphys law-päivä kuin vain voi olla. Mutta nyt meillä on ihan ylimääräinen vieras/työhuone. Tunnen oloni niin aikuiseksi ^^. Mutta uusi asunto on kiva ja kävelymatkan päässä on molempien työpaikat ja bussitkin kulkevat hyvin. Eli jännästi elämäni alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan aikuisen elämää. Toisaalta ihan hyvin tässä kun neljännesvuosisata on jo mennyt eksyksissä ollessani.
Kolmantena
jännänä asiana perustin säästötilin. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole jäänyt kuukaudessa satoja euroja säästöön laitettavaksi vaan kaikki on ollu pakko olla heti käytettäväksi, viimeistään muutaman kuukauden sisällä. Nyt on tavoite tili ja sinne alkaa pikkuhiljaa kivasti kertyä rahaa. Eli ensi vuonna päästään sille Thaimaan reissulle ja ehkä saadaan se koiravauva #2 ja sitten voi alkaa tosissaan säästää häitä varten. Kunhan vain se laki menisi nyt lopullisesti läpi.
jännänä asiana perustin säästötilin. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole jäänyt kuukaudessa satoja euroja säästöön laitettavaksi vaan kaikki on ollu pakko olla heti käytettäväksi, viimeistään muutaman kuukauden sisällä. Nyt on tavoite tili ja sinne alkaa pikkuhiljaa kivasti kertyä rahaa. Eli ensi vuonna päästään sille Thaimaan reissulle ja ehkä saadaan se koiravauva #2 ja sitten voi alkaa tosissaan säästää häitä varten. Kunhan vain se laki menisi nyt lopullisesti läpi.
Tästä pääsemmekin poliitiikkaan. Miten minusta tuntuu, että poliitiikka vaikuttaa enemmän meidän elämäämme kuin kavereideni elämään? Emme voi mennä naimisiin ennen kuin nykyinen hallitus pistää läpi lakinsa, jonka se on jo tosin luvannut tehdä. Tulen työskentelemään kaupungille, joten tulevat säästöt iskevät minuun kovemmin kuin yksityiselle puolelle. Halusin kaupungille koska lomapäiviä on enemmän, vaikka palkka on pienempi kuin AKT:n sopimuksessa on määritelty. Jos ne otetaan pois, mitä järkeä on työskennellä siellä? Tuo toinen puolisko on yrittäjä, toimii toiminimellä, joten sitäkin tässä nyt jännätään, että nouseeko vai laskeeko pienyrittäjien osuus verotuotosta. Koska kaikkeahan lupaillaan mutta eipä mistään voi olla varma tämän nykyisen hallituksen kanssa. Saatana...
Mutta sitten vähän hääjuttuja. Ostin kirpparilta muutaman häälehden parilla eurolla ja ovathan ne ihan kivoja vessalukemisia, mutta eipä ne oikeastaan paljon mitään uutta tuo, Internetin ihmeellisen maailman jälkeen. Mutta luultavasti jatkossakin aion niitä kirppareilta bongailla. Täydellä hinnalla niitä tuskin ostan koska sen noin 10€ joka niihin menee uutena voi mielestäni käyttää paremminkin,
Ylhäällä on kolme asiaa, jotka antavat osviittaa siihen mitä haluan häideni estetiikan olevan. Molemmat olemme hiukan söpöön, mutta outoon tavaraan ja sisustukseen. Joten jos saisin valita tarjoiluastiasto tai ainakin pöytien somisteet jotenkin kuvaisivat tätä. (Kyseinen teekannu toivottavasti vielä odottaa minua Surprise Me:ssä Tampereella)
Kukkakimppu on isäni tekemä nimipäivä kimppu kesäkuulta. Tyyli on siis hyvinkin rustiikkinen ja luonnollinne, kimppu kun vain sisältää vain pihalta ja niityltä löytyneitä kukkia. En halua hirveästi kukkia, välttämättä, ja missään nimessä en halua isoja ruusupuskia tai muuten kamalan hienoja virityksiä. Ei siis näin:
| kuva |
 |
| kuva |
Kengät ovat nimipäivälahjani rakkaaltani n_n. Ne ovat tosin hieman käytety, mutta aivan ihanat. Harmi vain että kesä oli niin kakka etten päässyt ulkoiluttamaan niitä. Ne ovat siis Irregular Choicen kengät ja kyseinen liike tekee aivan ihania ja erikoisia kenkiä. Kenkien hinnat tosin liikkuvat siellä 100€ tienoilla, joten oikeat kengät tulevaan juhlaan pitää miettiä kunnolla.
Joten tälläistä tällä kertaa. Saisinkohan tulevaisuudessa päivitettyä hieman useammin? Luultavasti en :D
Tässä vielä vähän syystunnelmaa <3
tiistai 31. maaliskuuta 2015
Hyvä blogipostaus häämekon metsästyksestä.
Hyvä kirjoitus plus-kokoisen naisen mekon metsästyksestä. Postaus on jenkkiläinen, mutta mukana on kasa kuvia erilaisista mekkomalleista. Täytyy tämä pitää mielessä myöhempää aikaa varten.
Lisäksi OffBeat Bride sivustoineen on ihana kun haluaa oikeasti erilaista näkökulmaa häittensä järjestämiseen. Kannattaa käydä ainakin vilkaisemassa vaikka omalle maulleen ei sovi.
The ultimate guide to plus-size wedding dress shopping | @offbeatbride
Lisäksi OffBeat Bride sivustoineen on ihana kun haluaa oikeasti erilaista näkökulmaa häittensä järjestämiseen. Kannattaa käydä ainakin vilkaisemassa vaikka omalle maulleen ei sovi.
The ultimate guide to plus-size wedding dress shopping | @offbeatbride
maanantai 16. maaliskuuta 2015
My dream wedding
Linkit:
Olen koukussa Polyvoreen. Jos ette olle käyneet kokeilemassa sitä, kannattaa. Siellä on paljon erilaisia vaatteita, koruja ja kaikkea muuta roinaa, joista voi rakennella itselleen tuollaisia tauluja, johon koota ajatuksensa. Ja kuten huomaatte minulla ei ole minkäänlaista esteettistä silmää asettelulle ja muulle sellaiselle. Ei ole koskaan ollutkaan. Toisaalta minä voin katsella näitä ihan itsekseni ja näihin on helppo laittaa omia mieltymyksiään "paperille".
Eli käykää kokeilemassa ja rakentelemassa kaikkea :) Minulla on ainakin hauskaa.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Häätatuoinneista ja sormuksista
Asun ihmisen kanssa, joka tekee pitkiä päiviä kumihanskoissa ja pesee/desinfioi käsiään koko ajan. Tästä syystä hänen kihlasormuksensa asustaa koru...veistoksessa.
Joten sormus #2 ei tulisi kysymykseenkään. Joten toinen vaihtoehto, johon ollaan päädytty on pariskunta tatuoinnit. Tähän on montakin syytä. Mutta suurimpana varmaan, että parempi puoliskoni on tatuoija. Siis ihan kunnollinen toiminimellinen päätyökseen niitä tekevä artisti eikä kotitatskaaja. Joten 'hää'tatska tuntuu luontevalta vaihtoehdolta.
Isoin vaikeus on keksiä koko perhanan tatska. Koska meille ei tule sormitatuointia. Vaikka ne näyttävät niin suloisilta kuvissa ja symbolisoisivat sormuksia on niistä lähinnä haittaa alan ammattalaisille ja meille. Miksikö? Koska ne eivät pysy. Tatuoinnit kuluvat sitä mukaa mitä ne hankaantuvat ja ikääntyvät ja sormet? No sormet ovat lähes aina aikamoisen tekemisen keskellä. Sitä paitsi suurinosa sormitatskaideoista on käytetty jo miljoonaan kertaan haluan kuitenkin, että tulevat tatskat olisivat "meidän"juttu. Ja se päivämäärä/ikuisuus merkki ei todellakaan ole meidän juttu.
Oon heittänyt ideoita sukkanauhoista ja avain/lukko systeemeistä mutta vielä ei mikään ole oikein uponnut ideana. Mutta onhan tässä aikaa etsiä.
Kuvat tatskoista
Toisaalta voimme keksiä niin isot ja värikkäät tatskat kuin haluamme ja kiristää sitten V:n työkavereita tekemään ne häälahjaksi :D
Haluan, että tatska on tärkeä myös itselleni ja tykkään katsella sitä. Mutta jos joskus käy niin, että eroamme, (toivottavasti emme ikinä) en halua toisen nimeä käteeni, vaan muistan suhteemme kyllä ihan jostain muustakin.
Joten ei myöskään nimiä, koska ärsyttää myös sitten selitellä omaa parisuhdettani ulkopuolisille. Se ei kuulu kenellekään muulle kenen kanssa olen yhdessä, joten en halua myöskään toitotella sitä maailmalle. Mutta nyt ajauduin taas ihan väärän aiheeseen.
Kihlasormuksemme ovat ihan valkokultaa ja suhteellisen sirot. Ja olemme päätyneet ottamaan tatskat, koska V ei voi käyttää niitä töissään. Mutta minä haluaisin toisen sormuksen. Koska pidän koruista ja vaikka en voi/muista käyttää koruja joka päivä haluaisin. Ja kihlasormusta olen oppinut pitämään koko ajan sormessani.
Ihan sellainen pieni ja söpö vain. Mielellään ruusukultaa ja ilman mitään timantteja tai muita kauheita hörselöjä. Kuvioita saa olla mutta en ole koskaan oikein ihastunut korukiviin. Yksi parhaista kavereistani on ammatiltaan koruseppä, vaikka ei ole koskaan tehnyt päivääkään töitä alalla niin tässä vaiheessa jo alkaa mietityttämään voisikohan hän väsätä minulle jonkinlaisen sormuksen tuon toisen kaveriksi.
Toisaalta tässä vaiheessa on ihan turhaa miettiä asiaa yhtään. Mutta ainahan saa toivoa. Vai mitä?
Joten sormus #2 ei tulisi kysymykseenkään. Joten toinen vaihtoehto, johon ollaan päädytty on pariskunta tatuoinnit. Tähän on montakin syytä. Mutta suurimpana varmaan, että parempi puoliskoni on tatuoija. Siis ihan kunnollinen toiminimellinen päätyökseen niitä tekevä artisti eikä kotitatskaaja. Joten 'hää'tatska tuntuu luontevalta vaihtoehdolta.
Isoin vaikeus on keksiä koko perhanan tatska. Koska meille ei tule sormitatuointia. Vaikka ne näyttävät niin suloisilta kuvissa ja symbolisoisivat sormuksia on niistä lähinnä haittaa alan ammattalaisille ja meille. Miksikö? Koska ne eivät pysy. Tatuoinnit kuluvat sitä mukaa mitä ne hankaantuvat ja ikääntyvät ja sormet? No sormet ovat lähes aina aikamoisen tekemisen keskellä. Sitä paitsi suurinosa sormitatskaideoista on käytetty jo miljoonaan kertaan haluan kuitenkin, että tulevat tatskat olisivat "meidän"juttu. Ja se päivämäärä/ikuisuus merkki ei todellakaan ole meidän juttu.
 |
| Tämä ei hyvä |
Kuvat tatskoista
 |
| Tämä on sinällään kiva |
Haluan, että tatska on tärkeä myös itselleni ja tykkään katsella sitä. Mutta jos joskus käy niin, että eroamme, (toivottavasti emme ikinä) en halua toisen nimeä käteeni, vaan muistan suhteemme kyllä ihan jostain muustakin.
Joten ei myöskään nimiä, koska ärsyttää myös sitten selitellä omaa parisuhdettani ulkopuolisille. Se ei kuulu kenellekään muulle kenen kanssa olen yhdessä, joten en halua myöskään toitotella sitä maailmalle. Mutta nyt ajauduin taas ihan väärän aiheeseen.
Kihlasormuksemme ovat ihan valkokultaa ja suhteellisen sirot. Ja olemme päätyneet ottamaan tatskat, koska V ei voi käyttää niitä töissään. Mutta minä haluaisin toisen sormuksen. Koska pidän koruista ja vaikka en voi/muista käyttää koruja joka päivä haluaisin. Ja kihlasormusta olen oppinut pitämään koko ajan sormessani.
 |
| linkki |
 |
| linkki |
tiistai 24. helmikuuta 2015
Vanhemmista ja häistä
On yllättävän vaikeaa keksiä kirjoitettavaa tällä hetkellä. Pieni flunssa häiritsee, välillä on kurkku kipeänä ja nyt taas tuntuu kuin olisi korvatulehdus kun tulin koiran kanssa lenkiltä. Lisäksi olin tyhmä ja aloitin pelaan uudestaan AC: Blag Flaggia.. Siihen voi heittää yllättävän paljon aikaa.
kuva But I digress...
Tarkoitukseni oli puhua vanhemmista ja omien häiden suhteesta. Asia on ollut nyt isommaltikin mielessäni koska omalla äidilläni ja minulla on ollut jonkun verran sanaharkkaa ja en ole vastannut hänen puheluihinsa. Vähän lapsellista, mutta en nyt jaksa tässä kaiken muun takia kuunnella taas valistussaarnaa ja yleistä valitusta, joka sieltä yleensä tulee.
Tämä ei nyt tarkoita sitä että en tulisi toimeen vanhempieni kanssa. Asia ei ole niin. Yleensä tulen äitini kanssa hyvin juttuun, kunhan hän jättää elämänneuvonsa omaan tietoonsa. Arvomaailmamme on hyvin samanlaista, olemme molemmat suhteellisen lukeneita, joten 'small talk' onnistuu erinomaisesti. Mutta meillä molemmilla on aika räkähtävä temperamentti yhdistettynä asioiden hautomiseen joten yhteenottoja tapahtuu. Onneksi pikkusiskoni on ihan samanlainen, joten olemme vuorotellen toisillemme kyrsiintyneitä. Joten ehkä suurelta osalta välimme ovat läheiset mikä aiheuttaa kahnausta, koska hän haluaa puuttua liikaa minun tekemisiin.
Isäni on stereotyyppinen suomalainen mies. Metsästää koirien kanssa, on hiljainen eikä paljon puhele ja viihtyy pitkälti omissa oloissaan. Joten vaikka meissä on paljon samaa (olen ulkonäköni puolestahyvin isäni näköinen) ei meillä paljon mitään yhteistä ole, joten emme ole kauhean läheisiä. Viime kerroilla kun olen käynyt vanhempieni luona olemme katselleet yhdessä Top Gearin ja television katseluun yhteinen aikamme on rajoittunut varmaan viimeisen 15 vuoden ajan. Mutta isältäni olen saanut rakkauden koiriin ja niiden kanssa touhuamiseen.
Joten kun näen netissä ja muualla tämän kaltaisia kuvia:
kuva
kuva
Ei minulle tule kuuloonkaan, että saisin omissa häissäni näin ihania kuvia. Tai jos ne otettaisiin tulisi niistä varmasti jälkeenpäin tunne, että siinä on poseerattu ja paljon.
Mutta onko tässä kyseessä suomalainen kulttuuri, että tunteita ei suuremmalti näytetä vai onko tämä vain minun oman perheeni kylmäkiskoisuutta. Muistan yhden kerran kun olen halannut isääni. Ja se oli hyvin hämmentävää ja kömpelöä. Ja ystävilleni ja monen muun sukulaisen kanssa on tapana halata kun tavataan.
kuva But I digress...
Tarkoitukseni oli puhua vanhemmista ja omien häiden suhteesta. Asia on ollut nyt isommaltikin mielessäni koska omalla äidilläni ja minulla on ollut jonkun verran sanaharkkaa ja en ole vastannut hänen puheluihinsa. Vähän lapsellista, mutta en nyt jaksa tässä kaiken muun takia kuunnella taas valistussaarnaa ja yleistä valitusta, joka sieltä yleensä tulee.
Tämä ei nyt tarkoita sitä että en tulisi toimeen vanhempieni kanssa. Asia ei ole niin. Yleensä tulen äitini kanssa hyvin juttuun, kunhan hän jättää elämänneuvonsa omaan tietoonsa. Arvomaailmamme on hyvin samanlaista, olemme molemmat suhteellisen lukeneita, joten 'small talk' onnistuu erinomaisesti. Mutta meillä molemmilla on aika räkähtävä temperamentti yhdistettynä asioiden hautomiseen joten yhteenottoja tapahtuu. Onneksi pikkusiskoni on ihan samanlainen, joten olemme vuorotellen toisillemme kyrsiintyneitä. Joten ehkä suurelta osalta välimme ovat läheiset mikä aiheuttaa kahnausta, koska hän haluaa puuttua liikaa minun tekemisiin.
Isäni on stereotyyppinen suomalainen mies. Metsästää koirien kanssa, on hiljainen eikä paljon puhele ja viihtyy pitkälti omissa oloissaan. Joten vaikka meissä on paljon samaa (olen ulkonäköni puolestahyvin isäni näköinen) ei meillä paljon mitään yhteistä ole, joten emme ole kauhean läheisiä. Viime kerroilla kun olen käynyt vanhempieni luona olemme katselleet yhdessä Top Gearin ja television katseluun yhteinen aikamme on rajoittunut varmaan viimeisen 15 vuoden ajan. Mutta isältäni olen saanut rakkauden koiriin ja niiden kanssa touhuamiseen.
Joten kun näen netissä ja muualla tämän kaltaisia kuvia:
kuvaEi minulle tule kuuloonkaan, että saisin omissa häissäni näin ihania kuvia. Tai jos ne otettaisiin tulisi niistä varmasti jälkeenpäin tunne, että siinä on poseerattu ja paljon.
Mutta onko tässä kyseessä suomalainen kulttuuri, että tunteita ei suuremmalti näytetä vai onko tämä vain minun oman perheeni kylmäkiskoisuutta. Muistan yhden kerran kun olen halannut isääni. Ja se oli hyvin hämmentävää ja kömpelöä. Ja ystävilleni ja monen muun sukulaisen kanssa on tapana halata kun tavataan.
Nyt tässä on kaksi ja puoli vuotta aikaa keksiä kuva vanhempieni kanssa, jonka haluan. Koska onhan ne pönottävät sukukuvatkin aika hirveitä. Mutta toisaalta kuuluvat ehkä vähän suomalaiseen hääkulttuuriin. Kiusallista...
Minkälaiset kuvat olisivat haluaisit omien vanhempiesi kanssa?
torstai 19. helmikuuta 2015
Painosta ja elämäntavoista
Meillä on meneillään huviton helmikuu. Eli ei herkkuja, ei alkoholia eikä ulkona syömistä. Ei sillä että yleensä hirveästi syöpöttelisimme tai tavalliset elämäntapamme olisi hirveän huonot. Mutta kun samassa paikassa asuu kaksi naista, (joilla kaksi viikkoa kuukaudesta kuluu verta vuotaessa ja särkylääkkeitä napsiessa) niin suklaata ja siideriä kuluu kyllä jonkun verran.
Joten helmikuu on huviton ja ei tämä nyt niin kauhean vaikeaa ole. Toisaalta asiaa helpottaa se, että heti paaston jälkeen on tulossa juhlia ja kaveritapaamsia joissa saa mässätä. Että jaksaa sinne asti odottaa.
Mutta...
Haluan laihtua, haluan olla pienempi kuin olen nyt ja näyttää kauniilta häissäni ja sitten tulevalla häälomalla. Nyt en halua edes ajatella koko asiaa.
Ja tämä on yleistä. Jokainen nainen (jonka ajatuksia olen kuullut) tietää tämän tunteen.
Mutta: Useimmilla heillä on puolisot, jotka ovat päätä pitempiä ja painavat reippaasti enemmän ja ovat ok asian kanssa, koska miesten 'kuuluu' olla isompia. Minä taas olen se osapuoli, joka on päätä pitempi ja painaa melkein puolet enemmän. Tuo toinen on pieni ja sievä ja voisi mennä vaikka samantien rannalle bikineissä. Minä en voi. En uskalla, en kehtaa, en kykene.
Toisaalta en tykkää nykyisestä fitness-intoilustakaan. Tiukat ruokavaliot ja yksipuoliset treenit on se mitä olen ymmärtänyt kavereiden puheista ja some-päivityksistä. Minua ei nappaa. Ja sitten hävettää ja tunnen itseni ulkopuoliseksi kun ei nappaa. Koska tavallaan olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeheni. Ja se on vaatinut paljon. Kyse ei ole siitä että näyttäisin paremmalta tai pukeutuisin/laittautuisin paremmin. Kyse on enemmänkin siitä että olen oppinut haistattamaan muille heidän mielipiteensä ja olen suuren osan ajasta ihan tyytyväinen itseeni.
Mutta...
Sitten näen kuvia meistä rinnakkain ja huomaan kuinka erilaiselta näytämme. Ja sitten hävettää että miten voin päästää itseni tuon näköiseksi kun toinen on pieni ja laiha, hyvin pukeutunut, hiukset nätisti ja meikit kunnossa. Ja mitä hittoa se tekee minun kanssani? Minä olen se 'rekka'-osuus rekkalesbossa.
Joten.. Minulla on kaksi ja puoli vuotta aikaa laihduttaa ja päästä sellaiseen kuntoon, että jälkeenpäin voin katsoa kuvia ja olla tyytyväinen niihin. Enkä kääntää katsetta pois ja masentua.
Ja tämä kuulostaa nyt kauhean masentuneelta ja valittavalta, mutta suurimman osan aikaa en ajattele koko asiaa. Mutta nyt häitä miettiessä ja hääpuku-kuvia (ja niitä pitäviä malleja) katsellessa ajatus nousee pintaan useammin.
Kuinka usein muista tuntuu tältä?
Ja ettei menisi liian vakavasti niin loppuu piristävää musiikkia:
Joten helmikuu on huviton ja ei tämä nyt niin kauhean vaikeaa ole. Toisaalta asiaa helpottaa se, että heti paaston jälkeen on tulossa juhlia ja kaveritapaamsia joissa saa mässätä. Että jaksaa sinne asti odottaa.
Mutta...
Haluan laihtua, haluan olla pienempi kuin olen nyt ja näyttää kauniilta häissäni ja sitten tulevalla häälomalla. Nyt en halua edes ajatella koko asiaa.
Ja tämä on yleistä. Jokainen nainen (jonka ajatuksia olen kuullut) tietää tämän tunteen.
Mutta: Useimmilla heillä on puolisot, jotka ovat päätä pitempiä ja painavat reippaasti enemmän ja ovat ok asian kanssa, koska miesten 'kuuluu' olla isompia. Minä taas olen se osapuoli, joka on päätä pitempi ja painaa melkein puolet enemmän. Tuo toinen on pieni ja sievä ja voisi mennä vaikka samantien rannalle bikineissä. Minä en voi. En uskalla, en kehtaa, en kykene.
Toisaalta en tykkää nykyisestä fitness-intoilustakaan. Tiukat ruokavaliot ja yksipuoliset treenit on se mitä olen ymmärtänyt kavereiden puheista ja some-päivityksistä. Minua ei nappaa. Ja sitten hävettää ja tunnen itseni ulkopuoliseksi kun ei nappaa. Koska tavallaan olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeheni. Ja se on vaatinut paljon. Kyse ei ole siitä että näyttäisin paremmalta tai pukeutuisin/laittautuisin paremmin. Kyse on enemmänkin siitä että olen oppinut haistattamaan muille heidän mielipiteensä ja olen suuren osan ajasta ihan tyytyväinen itseeni.
Mutta...
Sitten näen kuvia meistä rinnakkain ja huomaan kuinka erilaiselta näytämme. Ja sitten hävettää että miten voin päästää itseni tuon näköiseksi kun toinen on pieni ja laiha, hyvin pukeutunut, hiukset nätisti ja meikit kunnossa. Ja mitä hittoa se tekee minun kanssani? Minä olen se 'rekka'-osuus rekkalesbossa.
Joten.. Minulla on kaksi ja puoli vuotta aikaa laihduttaa ja päästä sellaiseen kuntoon, että jälkeenpäin voin katsoa kuvia ja olla tyytyväinen niihin. Enkä kääntää katsetta pois ja masentua.
Ja tämä kuulostaa nyt kauhean masentuneelta ja valittavalta, mutta suurimman osan aikaa en ajattele koko asiaa. Mutta nyt häitä miettiessä ja hääpuku-kuvia (ja niitä pitäviä malleja) katsellessa ajatus nousee pintaan useammin.
Kuinka usein muista tuntuu tältä?
Ja ettei menisi liian vakavasti niin loppuu piristävää musiikkia:
tiistai 17. helmikuuta 2015
Meidän häälaulu
Tämä on ainakin vielä ykkösenä siitä mitä haluan häämusiikiltani... toisaalta tässä on aikaa vielä oikein hyvin vaihtaa mieltään.
Älkää välittäkö siitä mitä silmät näkevät vaan kuunnelkaa ainoastaan musiikkia :)
(kyllä olemme aika nördejä)
Mitä haluan häiltäni
Kuva/
Haluan kesähäät. Se on suurin osatekijä muun suunnittelun ympärillä. Ja tämän takia ensi vuonna tähän aikaan pitäisi ilmeisesti sitten olla paikka tiedossa ja varattuna. Mitäkö sitten haluan paikalta?
Ja nyt tullaan siihen suurimpaan kysymykseen.
Koska minähän haluan kaiken.
Haluan että sieltä pääsee ulos nauttimaan kesäilmasta, mutta ei ole liian kaukana majoituspaikoista, toisaalta ei saa olla keskellä asutustakaan/keskustassa.
Teeman mukaan haluan, että siellä on rustiikkinen fiilis, saan koristella niin paljon kuin haluan, eli paikan itsessään pitää olla myös sisältä hyvä.
Haluan tarjota omat juomat ja ruuat eli ei pakollisia catering-tilauksia/a-oikeudellista paikkaa.
Kuva
Ja kyllähän noita paikkoja on löytynyt jo vähän. Toisaalta kuvista on vaikea saada selkoa. Lisäksi paikat on suunniteltu isoille porukoille. Ja meidän häihin tulee hyvällä tuurilla 50 henkeä. Minulla on isohko suku, mutta tuolla toisella ei sitä ole melkein ollenkaan. Tai saisihan sitä listaa isommaksikin jos kutsuisi kaikki tutut ja vanhat lukiokaverit ja näiden avecit. Mutta onko se sitten hyvä juttu? Haluanko häihin ihmisiä joiden kanssa vain tulen toimeen ja jotka ovat siellä vain täyttämässä tilaa?
Hell if I know...
Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä... Mutta toisaalta kun tietää paikan valmiiksi niin on helpompi suunnitella kaikki sen ympärille. Ja tarkoitan ihan kaikki, sisustuksesta ohjelmaan ja logistiikkaan. Tästä syystä haluan aloittaa paikan valitsemisen jo nyt. Koska silloin kaikki muu helpottuu.
Toivottavasti.
maanantai 16. helmikuuta 2015
Hääpäivä päätetty ja taustaa
17.7.2017
Nyt on sitten Hääpäivä päätetty. Ja ehkä juuri sen takiakin aloin pitämään tätä blogia (ja onnistuin tartuttamaan tuon toisenkin hääkuumeeseen). Tässä taustalla on muutamiakin asioita, jonka takia asia tuli oleelliseksi nytten, vaikka olemme seurustelleetkin jo vuodesta 2006 asti. Kihlat ostettiin jo vuonna 2009.
1. En suostu menemään naimisiin ennenkuin tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi. En kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunutkaan eikä tuo toinenkaan enää kuulu, joten kirkon kanssa tässä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on reiluudesta. Miksi minun pitää maksaa ja odottaa, että saan vaihdettua nimeni, mutta ystävieni ei? Lisäksi liiton rekisteröiminen kuulostaa ihan naurettavalta..
2. Raha. Ikävä kyllä taloudellinen tilanne on sellainen että tällä hetkellä ei ole rahaa järjestää sellaisia häitä joita haluamme. Ja mehän juhlimme häitä, kunnolla. Veljeni teki temput ja meni naimisiin salaa, tiedon tästä sain tekstiviestillä, se saatana. Joten haluan tanssia kunnolla häitäni.
3. Sukulaiset ovat vaikeita. Olen seurustellut saman naisen kanssa kohta 10 vuotta, asunut yhdessä 5, mutta siltikin asiasta ei puhuta suvulleni. Meidän seurustelua ei koeta saman arvoiseksi kuin veljeni avoliittoa (eri veli kuin se josta puhuin aikaisemmin) vaikka olemme olleet yhdessä suunnilleen yhtä kauan kuin hekin, ehkä jopa kauemmin. Joten haluan lain taakseni tai jotain muuta muutosta sukuni mieliin, että hääpäiväni tulisi olemaan se täydellinen päivä, eikä sellainen, että sukulaiset kyräilevät nurkassa.
4. Viime kuukautisten aikaan minuun iski hirveä hääkuume. Joka vain jatkuu. Silloin tartutin yhden kaverini ja nyt muutamaa viikkoa myöhemmin tartutin tuon puolisonkin tähän huumaan. Pinterest on paha paikka... ja Tumblr. Välttäkää niitä
5. SE SAATANAN ENSITREFFIT ALTTARILLA OHJELMA!!! MINÄ EN SAA MENNÄ NAIMISIIN RAKASTAMANI NAISEN KANSSA MUTTA SAATANAN HETEROT SAAVAT MENNÄ KIRKOSSA NAIMISIIN TAPAAMATTA TOISIAAN ENSIN VIIHTEEN VUOKSI JA SE ON SALLITTUA JA HYVÄKSYTTYÄ!!! HAISTAKAA PASKA!
Joten vastalauseeksi tästä ohjelmasta aion suunnitella parhaat häät ikinä. Joten aloitan yli 2 vuotta aikaisemmin.
Nyt on sitten Hääpäivä päätetty. Ja ehkä juuri sen takiakin aloin pitämään tätä blogia (ja onnistuin tartuttamaan tuon toisenkin hääkuumeeseen). Tässä taustalla on muutamiakin asioita, jonka takia asia tuli oleelliseksi nytten, vaikka olemme seurustelleetkin jo vuodesta 2006 asti. Kihlat ostettiin jo vuonna 2009.
1. En suostu menemään naimisiin ennenkuin tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi. En kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunutkaan eikä tuo toinenkaan enää kuulu, joten kirkon kanssa tässä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on reiluudesta. Miksi minun pitää maksaa ja odottaa, että saan vaihdettua nimeni, mutta ystävieni ei? Lisäksi liiton rekisteröiminen kuulostaa ihan naurettavalta..
2. Raha. Ikävä kyllä taloudellinen tilanne on sellainen että tällä hetkellä ei ole rahaa järjestää sellaisia häitä joita haluamme. Ja mehän juhlimme häitä, kunnolla. Veljeni teki temput ja meni naimisiin salaa, tiedon tästä sain tekstiviestillä, se saatana. Joten haluan tanssia kunnolla häitäni.
3. Sukulaiset ovat vaikeita. Olen seurustellut saman naisen kanssa kohta 10 vuotta, asunut yhdessä 5, mutta siltikin asiasta ei puhuta suvulleni. Meidän seurustelua ei koeta saman arvoiseksi kuin veljeni avoliittoa (eri veli kuin se josta puhuin aikaisemmin) vaikka olemme olleet yhdessä suunnilleen yhtä kauan kuin hekin, ehkä jopa kauemmin. Joten haluan lain taakseni tai jotain muuta muutosta sukuni mieliin, että hääpäiväni tulisi olemaan se täydellinen päivä, eikä sellainen, että sukulaiset kyräilevät nurkassa.
4. Viime kuukautisten aikaan minuun iski hirveä hääkuume. Joka vain jatkuu. Silloin tartutin yhden kaverini ja nyt muutamaa viikkoa myöhemmin tartutin tuon puolisonkin tähän huumaan. Pinterest on paha paikka... ja Tumblr. Välttäkää niitä
5. SE SAATANAN ENSITREFFIT ALTTARILLA OHJELMA!!! MINÄ EN SAA MENNÄ NAIMISIIN RAKASTAMANI NAISEN KANSSA MUTTA SAATANAN HETEROT SAAVAT MENNÄ KIRKOSSA NAIMISIIN TAPAAMATTA TOISIAAN ENSIN VIIHTEEN VUOKSI JA SE ON SALLITTUA JA HYVÄKSYTTYÄ!!! HAISTAKAA PASKA!
Joten vastalauseeksi tästä ohjelmasta aion suunnitella parhaat häät ikinä. Joten aloitan yli 2 vuotta aikaisemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)