Vanhemmista ja häistä

On yllättävän vaikeaa keksiä kirjoitettavaa tällä hetkellä. Pieni flunssa häiritsee, välillä on kurkku kipeänä ja nyt taas tuntuu kuin olisi korvatulehdus kun tulin koiran kanssa lenkiltä. Lisäksi olin tyhmä ja aloitin pelaan uudestaan AC: Blag Flaggia.. Siihen voi heittää yllättävän paljon aikaa.  
       
kuva                                     But I digress...

Tarkoitukseni oli puhua vanhemmista ja omien häiden suhteesta. Asia on ollut nyt isommaltikin mielessäni koska omalla äidilläni ja minulla on ollut jonkun verran sanaharkkaa ja en ole vastannut hänen puheluihinsa. Vähän lapsellista, mutta en nyt jaksa tässä kaiken muun takia kuunnella taas valistussaarnaa ja yleistä valitusta, joka sieltä yleensä tulee.

Tämä ei nyt tarkoita sitä että en tulisi toimeen vanhempieni kanssa. Asia ei ole niin. Yleensä tulen äitini kanssa hyvin juttuun, kunhan hän jättää elämänneuvonsa omaan tietoonsa. Arvomaailmamme on hyvin samanlaista, olemme molemmat suhteellisen lukeneita, joten 'small talk' onnistuu erinomaisesti. Mutta meillä molemmilla on aika räkähtävä temperamentti yhdistettynä asioiden hautomiseen joten yhteenottoja tapahtuu. Onneksi pikkusiskoni on ihan samanlainen, joten olemme vuorotellen toisillemme kyrsiintyneitä. Joten ehkä suurelta osalta välimme ovat läheiset mikä aiheuttaa kahnausta, koska hän haluaa puuttua liikaa minun tekemisiin.

Isäni on stereotyyppinen suomalainen mies. Metsästää koirien kanssa, on hiljainen eikä paljon puhele ja viihtyy pitkälti omissa oloissaan. Joten vaikka meissä on paljon samaa (olen ulkonäköni puolestahyvin isäni näköinen) ei meillä paljon mitään yhteistä ole, joten emme ole kauhean läheisiä. Viime kerroilla kun olen käynyt vanhempieni luona olemme katselleet yhdessä Top Gearin ja television katseluun yhteinen aikamme on rajoittunut varmaan viimeisen 15 vuoden ajan. Mutta isältäni olen saanut rakkauden koiriin ja niiden kanssa touhuamiseen.

Joten kun näen netissä ja muualla tämän kaltaisia kuvia:

kuva


kuva



Ei minulle tule kuuloonkaan, että saisin omissa häissäni näin ihania kuvia. Tai jos ne otettaisiin tulisi niistä varmasti jälkeenpäin tunne, että siinä on poseerattu ja paljon.

Mutta onko tässä kyseessä suomalainen kulttuuri, että tunteita ei suuremmalti näytetä vai onko tämä vain minun oman perheeni kylmäkiskoisuutta. Muistan yhden kerran kun olen halannut isääni. Ja se oli hyvin hämmentävää ja kömpelöä. Ja ystävilleni ja monen muun sukulaisen kanssa on tapana halata kun tavataan.

kuva

Nyt tässä on kaksi ja puoli vuotta aikaa keksiä kuva vanhempieni kanssa, jonka haluan. Koska onhan ne pönottävät sukukuvatkin aika hirveitä. Mutta toisaalta kuuluvat ehkä vähän suomalaiseen hääkulttuuriin. Kiusallista...

Minkälaiset kuvat olisivat haluaisit omien vanhempiesi kanssa?

Painosta ja elämäntavoista

Meillä on meneillään huviton helmikuu. Eli ei herkkuja, ei alkoholia eikä ulkona syömistä. Ei sillä että yleensä hirveästi syöpöttelisimme tai tavalliset elämäntapamme olisi hirveän huonot. Mutta kun samassa paikassa asuu kaksi naista, (joilla kaksi viikkoa kuukaudesta kuluu verta vuotaessa ja särkylääkkeitä napsiessa) niin suklaata ja siideriä kuluu kyllä jonkun verran.

Joten helmikuu on huviton ja ei tämä nyt niin kauhean vaikeaa ole. Toisaalta asiaa helpottaa se, että heti paaston jälkeen on tulossa juhlia ja kaveritapaamsia joissa saa mässätä. Että jaksaa sinne asti odottaa.

Mutta...

Haluan laihtua, haluan olla pienempi kuin olen nyt ja näyttää kauniilta häissäni ja sitten tulevalla häälomalla. Nyt en halua edes ajatella koko asiaa.

Ja tämä on yleistä. Jokainen nainen (jonka ajatuksia olen kuullut) tietää tämän tunteen.

Mutta: Useimmilla heillä on puolisot, jotka ovat päätä pitempiä ja painavat reippaasti enemmän ja ovat ok asian kanssa, koska miesten 'kuuluu' olla isompia. Minä taas olen se osapuoli, joka on päätä pitempi ja painaa melkein puolet enemmän. Tuo toinen on pieni ja sievä ja voisi mennä vaikka samantien rannalle bikineissä. Minä en voi. En uskalla, en kehtaa, en kykene.

Toisaalta en tykkää nykyisestä fitness-intoilustakaan. Tiukat ruokavaliot ja yksipuoliset treenit on se mitä olen ymmärtänyt kavereiden puheista ja some-päivityksistä. Minua ei nappaa. Ja sitten hävettää ja tunnen itseni ulkopuoliseksi kun ei nappaa. Koska tavallaan olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeheni. Ja se on vaatinut paljon. Kyse ei ole siitä että näyttäisin paremmalta tai pukeutuisin/laittautuisin paremmin. Kyse on enemmänkin siitä että olen oppinut haistattamaan muille heidän mielipiteensä ja olen suuren osan ajasta ihan tyytyväinen itseeni.

Mutta...

Sitten näen kuvia meistä rinnakkain ja huomaan kuinka erilaiselta näytämme. Ja sitten hävettää että miten voin päästää itseni tuon näköiseksi kun toinen on pieni ja laiha, hyvin pukeutunut, hiukset nätisti ja meikit kunnossa. Ja mitä hittoa se tekee minun kanssani? Minä olen se 'rekka'-osuus rekkalesbossa.

Joten.. Minulla on kaksi ja puoli vuotta aikaa laihduttaa ja päästä sellaiseen kuntoon, että jälkeenpäin voin katsoa kuvia ja olla tyytyväinen niihin. Enkä kääntää katsetta pois ja masentua.

Ja tämä kuulostaa nyt kauhean masentuneelta ja valittavalta, mutta suurimman osan aikaa en ajattele koko asiaa. Mutta nyt häitä miettiessä ja hääpuku-kuvia (ja niitä pitäviä malleja) katsellessa ajatus nousee pintaan useammin.

Kuinka usein muista tuntuu tältä?

Ja ettei menisi liian vakavasti niin loppuu piristävää musiikkia:

Meidän häälaulu

Tämä on ainakin vielä ykkösenä siitä mitä haluan häämusiikiltani... toisaalta tässä on aikaa vielä oikein hyvin vaihtaa mieltään.



Älkää välittäkö siitä mitä silmät näkevät vaan kuunnelkaa ainoastaan musiikkia :)



(kyllä olemme aika nördejä)

Mitä haluan häiltäni

Kuva/

Haluan kesähäät. Se on suurin osatekijä muun suunnittelun ympärillä. Ja tämän takia ensi vuonna tähän aikaan pitäisi ilmeisesti sitten olla paikka tiedossa ja varattuna. Mitäkö sitten haluan paikalta?
Ja nyt tullaan siihen suurimpaan kysymykseen.
Koska minähän haluan kaiken.
 Haluan että sieltä pääsee ulos nauttimaan kesäilmasta, mutta ei ole liian kaukana majoituspaikoista, toisaalta ei saa olla keskellä asutustakaan/keskustassa.


Teeman mukaan haluan, että siellä on rustiikkinen fiilis, saan koristella niin paljon kuin haluan, eli paikan itsessään pitää olla myös sisältä hyvä.
Haluan tarjota omat juomat ja ruuat eli ei pakollisia catering-tilauksia/a-oikeudellista paikkaa.


Kuva

Ja kyllähän noita paikkoja on löytynyt jo vähän. Toisaalta kuvista on vaikea saada selkoa. Lisäksi paikat on suunniteltu isoille porukoille. Ja meidän häihin tulee hyvällä tuurilla 50 henkeä. Minulla on isohko suku, mutta tuolla toisella ei sitä ole melkein ollenkaan. Tai saisihan sitä listaa isommaksikin jos kutsuisi kaikki tutut ja vanhat lukiokaverit ja näiden avecit. Mutta onko se sitten hyvä juttu? Haluanko häihin ihmisiä joiden kanssa vain tulen toimeen ja jotka ovat siellä vain täyttämässä tilaa?

Hell if I know...

Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä... Mutta toisaalta kun tietää paikan valmiiksi niin on helpompi suunnitella kaikki sen ympärille. Ja tarkoitan ihan kaikki, sisustuksesta ohjelmaan ja logistiikkaan. Tästä syystä haluan aloittaa paikan valitsemisen jo nyt. Koska silloin kaikki muu helpottuu.

Toivottavasti.

Hääpäivä päätetty ja taustaa

17.7.2017

Nyt on sitten Hääpäivä päätetty. Ja ehkä juuri sen takiakin aloin pitämään tätä blogia (ja onnistuin tartuttamaan tuon toisenkin hääkuumeeseen). Tässä taustalla on muutamiakin asioita, jonka takia asia tuli oleelliseksi nytten, vaikka olemme seurustelleetkin jo vuodesta 2006 asti. Kihlat ostettiin jo vuonna 2009.

1. En suostu menemään naimisiin ennenkuin tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi. En kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunutkaan eikä tuo toinenkaan enää kuulu, joten kirkon kanssa tässä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on reiluudesta. Miksi minun pitää maksaa ja odottaa, että saan vaihdettua nimeni, mutta ystävieni ei? Lisäksi liiton rekisteröiminen kuulostaa ihan naurettavalta..

2. Raha. Ikävä kyllä taloudellinen tilanne on sellainen että tällä hetkellä ei ole rahaa järjestää sellaisia häitä joita haluamme. Ja mehän juhlimme häitä, kunnolla. Veljeni teki temput ja meni naimisiin salaa, tiedon tästä sain tekstiviestillä, se saatana. Joten haluan tanssia kunnolla häitäni.

3. Sukulaiset ovat vaikeita. Olen seurustellut saman naisen kanssa kohta 10 vuotta, asunut yhdessä 5, mutta siltikin asiasta ei puhuta suvulleni. Meidän seurustelua ei koeta saman arvoiseksi kuin veljeni avoliittoa (eri veli kuin se josta puhuin aikaisemmin) vaikka olemme olleet yhdessä suunnilleen yhtä kauan kuin hekin, ehkä jopa kauemmin. Joten haluan lain taakseni tai jotain muuta muutosta sukuni mieliin, että hääpäiväni tulisi olemaan se täydellinen päivä, eikä sellainen, että sukulaiset kyräilevät nurkassa.

4. Viime kuukautisten aikaan minuun iski hirveä hääkuume. Joka vain jatkuu. Silloin tartutin yhden kaverini ja nyt muutamaa viikkoa myöhemmin tartutin tuon puolisonkin tähän huumaan. Pinterest on paha paikka... ja Tumblr. Välttäkää niitä

5. SE SAATANAN ENSITREFFIT ALTTARILLA OHJELMA!!! MINÄ EN SAA MENNÄ NAIMISIIN RAKASTAMANI NAISEN KANSSA MUTTA SAATANAN HETEROT SAAVAT MENNÄ KIRKOSSA NAIMISIIN TAPAAMATTA TOISIAAN ENSIN VIIHTEEN VUOKSI JA SE ON SALLITTUA JA HYVÄKSYTTYÄ!!! HAISTAKAA PASKA!
Joten vastalauseeksi tästä ohjelmasta aion suunnitella parhaat häät ikinä. Joten aloitan yli 2 vuotta aikaisemmin.